Peanut butteria ja elekielta

Aika rientaa yha nopeammin, lennon lahtoon aikaa enaa kymmenen paivaa. Koulutodellisuus on jo iskenyt paalle, suuri maara koulutehtavia ja raportteja tahan vaihtoon littyen odottaa. Kaikista en edes tiedakaan ja ehka hyva niin. Koitan nauttia naista viimeisista hetkista taalla lammossa. Suomessa on ollut todella kylmaa, taytyy toivoa, etta paasiaiseksi helpottaisi. Kavin ostamassa bussilipunkin Salvadoriin, jossa kayn viela paikallisen yhteyshenkilon kanssa lapi lopullisen arviointikeskustelun ja jututan hanta koulutehtavaa varten.

Viime viikonloppuna kaytiin eraan opiskelijamme farmilla, jossa oli paljon ruokaa ja juomaa. On aina hauska nahda uusia paikkoja ja paasta syvemmalle tahan elamantyyliin, koska ei tama vapaaehtoistalo nyt ihan tyypillisin muoto ole. Nain saa kuitenkin hyvin kuvan brasiliaisesta yhteisollisydesta. Nyt myos alkaa tuntemaan ihmisia sen verran, etta tietaa ketka ovat samanhenkisia. Mina suomalaisena tarvitsen myos valilla omaa tilaa. Luen parhaillaan Ihmemaa Ozia englanniksi ja siina paasee aika nopeasti toiseen todellisuuteen. Kirja on muuten kirjoitettu vuonna 1900 eli on 113 vuotta vanha. Tuleville vaihtoonlahtijoille suosittelen muuten kirjojen lukemista englanniksi tai kohdemaan kielella tai ihan kaikille muillekin :) Esimerkiksi lastenkirjat ovat helppolukuisia ja tulee huomaamatta treenattua vierasta kielta. Minun portugalini ei ole niin edistynytta, etta silla voisi kirjaa lukea, no ehka se lastenkirja. Voitte uskoa, etta on valilla haasteelista hoitaa asioita taalla, esimerkiksi tuo bussilipun ostaminen. Yksi paiva yritin ostaa kasvojenpuhdistusainetta ja oli aika hankalaa eleilla naytella mita tarkoitin. Olin kuvitellut, etta joka maailmankolkassa olisi tallaisia tuotteita paljon tarjolla, mutta nain ei ole. Toisaalta hyva, etta oppii ottamatta asioita itsestaanselvyytena. Sain sitten loppujen lopuksi jotain ruusuvetta. Sain pari naytetta kaupan paalle, kun myyjat olivat niin iloisia, etta ostin niin paljon.

En muista olenko maininnut aiemmin, mutta Brasiliassa halaillaan ja pussaillaan jatkuvasti. Nyt siihen on jo tottunut, mutta alkuun vieraiden, nyt jo tuttujen jatkuva halailu ja pussailu oli outoa. Muutenkin henkilokohtainen etaisyys on paljon pienempi kuin Suomessa. Eras aamu kun olin ostamassa leipaa, vanhempi rouvashenkilo tuli taakseni aivan kiinni seisomaan. En oikein tiennyt miten reagoida joten halasin sitten mummukkaa pienesti aamun kunniaksi :D

On muuten mielenkiintoista opiskella portugalia englanniksi. Hassua se on silloin, kun portugalin sana on lahempana suomea kuin englanti. Opiskelin joskus ranskaa ja se auttaa valilla, joskus voi arvata etta joku sana on lahella ranskan vastaavaa. Olen myos huomannut, miten joitakin sanoja ei tieda englanniksi, esimerkiksi erilaisia keittiossa kaytettavia valineita. Mutta ystavamme Andy is here to help, ainoa aidinkielenaan englantia puhuva. Mutta on aika kiva ajatus, etta kohta voi viestia omalla aidinkielellaan. Ja etenkin syoda muuta kuin riisia, kasviksia ja vaaleaa leipaa. Haaveilen ruisleivasta, maustetusta vissysta, irtokarkeista, fetasalaatista, itsetehdysta pizzasta, savulohesta jne. Olen taalla koukuttanut itteni maapahkinavoihin, jota paikallinen mies valmistaa. Sita kun vetelee cream crackersien paalle niin nekin alkavat maistua hyvalta. Perjantai on ilonpaiva, kun `peanutbutter guy`tulee tanne. Ajattelin ottaa Suomeenkin mukaan. Taytyisi alkaa myos vakavasti miettia tuliaisia ja mita itse haluaisi taalta tuoda itselleen. Olen ajatellut riippumattoa.

Loppusuora

Niin se vaan aika rientaa, jaljella on enaa kolmisen viikkoa ennen kuin koti-Suomi kutsuu taas. Koitan nauttia joka hetkesta, mutta kylla ajatus kodista ja kaikkien rakkaiden nakemisesta nostaa hymyn huulille. Taalla on kylla irtautunut aika hyvin kaikista tavallisista arkikuvioista. Minun arkeani taalla on kerata maahan pudonneita avokadoja (mangokausi on ohi ja kasilla on avokadokausi :D) ja saikahtaa kun ne tomahtavat katolle tai muualle. Talon kissa Honey Baby on taas raskaana (edellisen kerran loppuvuodesta) ja raskaudestaan huolimatta han hyppii ikkunan raosta yolla sisalle huoneeseen ja tulee jalkopaahan ja puree varpaasta moskiittoverkon lapi.

Sita huomaa miten taalla tekee niin erilaisia asioita kuin Suomessa, esimerkiksi ei ollenkaan tule katsottua televisiota kun sita ei ole. Eilen sahkot olivat poissa todella pitkaan ja miten iloinen sita olikaan kun ne alkoivat toimia. Valilla on myos ollut ilman vetta ja taalla kuumuudessa se ei ole kivaa. Siisteys taalla on erityisen tarkeaa, koska muurahaiset sun muut etelan otokat tulevat hyvin nopeasti jos jotain jattaa hetkeksi siivoamatta. Esimerkiksi tanaan aamupalapoydassa istuessa muurahaisarmeija oli hetkessa kantamassa murusta parempaan talteen poydalta.

Arki taalla toistuu aika samanlaisena, kotitoita ja englannin tunteja ja portugalin tunteja seka yhteisoprojekteja. Viikonloppuisin sitten erilaisia tapahtumia tai vierailuja eri paikkoihin tai paikalliset kutsuvat luokseen tai sitten vaan rentoilua taalla. Tarkeaa on kylla valilla lahtea taalta vapaaehtoistalosta ettei seinat kaadu paalle. Tahan astisia reissuja ovat olleet esimerkiksi lahikaupunki Jacobina, vesipuisto ja vesiputoukset. Paikallisten mielesta kalliota voi ihan hyvin kiiveta varvassandaaleilla, kiitin onneani, etta kuitenkin pakkasin lenkkarit mukaan.

Parasta Brasiliassa ja Capim Grossossa ovat olleet paikalliset. Suurin osa on todella ystavallisia ja sydamellisia. Porukkaa tulee ja menee koko ajan talolla. Englannin tuntien suhteen tulee suorastaan liikuttunut olo kun onnistuu opettamaan opiskelijoille jotain ja nakee miten heilla niin sanotusti lamppu syttyy. Eilen oli aika suloista kun kaikki lauloimme yhdessa. Taaltakin on loytynyt rockhenkisia ihmisia ja eri bandeista jne saa aikaan hyvan keskustelun. Usein jollakin on mukana kitara.

Tassa oli mita talla kertaa tuli mieleen, Capim Grosso hiljenee taas vahaksi aikaa.