Kulttuurieroja

Ajattelin omistaa taman blogikirjoituksen kulttuurieroille, joita olen huomannut Brasiliassa ollessani. Ensimmaisena tulee mieleen erilainen aikakasitys. Vaikka joku asia olisi sovittu tiettyyn aikaan niin se alkaa ehka puoli tuntia tai tunnin siita kuin oli sovittu. Erityisen ikavaa tama on englannin tuntien yhteydessa, koska se tietaa aina vahemman aikaa opetukselle. Ja on aika turhauttavaa suunniteltuasi tunnit ja sen aikataulun odotella milloin porukka tulee. Mutta ehka tassa kehitysta tapahtuu, ainakin viime tunneilla koitimme korostaa ajoissa olemisen merkitysta. En oikeastaan muista yhtaan tapahtumaa tai vastaavaa, joka olisi alkanut siihen aikaan kun on sovittu. Bussit sentaan lahtevat ajoissa. Ilmeisesti myos lentokoneet, mutta sita en tieda ehtiiko yksikaan brasilialainen niihin.

Toinen kulttuuriero Suomeen on äänenvoimakkuus. Olisittepa kuulemassa millainen melutaso valilla on vapaaehtoistalon keittiossa kun paikalliset keskustelevat. Aihe ei tarvitse edes olla kovn paljon tunteita herattava niin kylla kuuluu ja vahvasti. Auta armias kun aihe on tunteita herattava niin silloin voimakkuuskin nousee viela aika monta desibelia. Hyvaksi onneksi paikalliset paattavat useimmiten tulla vierailemaan juuri kun itse haluaisi nukkua.

Oleellinen kulttuuriero on tietysti myos ruoka. Maanantaina saimme iloksemme lehman vatsalaukku-keuhkokastiketta. Kylla mina sita lihaa maistoin, mutta maistamiseksi se sitten jäi. Muut meille opetetut ruoat ovat olleet tosi hyviä kuten kalaa tomaattikastikkeessa ja kanaa ja erilaisia papu- ja kasvisruokia, mutta tällä kertaa ei oikein sattunut kohdalleen. Olemme myos kehittyneet kokkauksessa taalla, aluksi kaikki tuntui maistuvan samalta, mutta nyt on keksinyt vahan luovempia ratkaisuja. Perunoita kaytetaan taalla muiden kasvisten tapaan, harvemmin niita tarjotaan lisakkeena kuten riisia tai pastaa. Sokeria paikalliset kayttavat todella paljon, esimerkiksi mehu on todella makeaa ja kahviin ja teehen sokeria laitetaan valtavasti.

Syntymapaivat ovat melkoisia spektaakkeleita. Muutamat syntymapaivat taalla olen nahnyt ja laulua ja kakkua ja onnitteluita riitti ylenpalttisesti. Erilaisten tapahtumien vuoksi nahdaan myos paljon vaivaa, vai mita sanotte tapahtumasta nimelta Sarau, jossa oli ilmapallojen sisaan laitettu värikästä paperisilppua ja ne pallot oli sitten kiva poksauttaa ja paperisilppu tippui mukavasti kaikkien päälle. Sarau oli eräänlainen varjokarnevaali, jossa irvailtiin Salvadorin karnevaaleille erilaisten draamaesitysten avulla. Taytyy ihailla paikallisten heittaytymisen taitoa. Esitykset olivat tosi hienoa ja uskottavia kun karnevaalin oli jo itse nahnyt. Respektia myos paikalliselle jätkille. Kuinka moni suomalainen teinipoika vapaaehtoisesti esittaisi homoa yleisölle edes vitsinä?

Tässäpä mita nyt heti tuli mieleen. Tänään olen muuten käynyt suihkussa sankkojen kanssa, kun vesi loppui. Loppui juuri silloin kun olisin alkanut huuhtelemaan. Eipa siina sitten muuta kuin hakemaan hanasta, josta vetta tuli vetta sankkoon. Kavin myos kitkemassa Casa do Menorin kasvimaata. Tuli oikein lapsuus ja mummola mieleen, terveisia vaan äitille ja iskälle. Matka nimelta Brasilia jatkuu vielä noin viisi viikkoa ja pääsiäisenä sitten koti-Suomeen :)

Karnevaaleja Salvadorissa

Vietin kuusi paivaa Salvadorin karnevaaleilla. Meilla oli vuokrattuna asunto aivan keskustassa Campo Grandella. En ole elaessani nahnyt noin paljon ihmisia, satoja tuhansia kaduilla ja se vaentungos oli sanoinkuvaamaton. Taytyi oikein keskittya, etta ei eksynyt porukasta ja jatkuvasti oli joku miespuolinen koskettamassa, yrittamassa ottaa kadesta kiinni tai huutelemassa jotain. Karnevaalikavijoista huomattava osa oli mustia, joten tallainen valkoinen grinca on yksi kaveleva huutomerkki. Meilla oli ilo ja onni asua ja liikkua Fabion kanssa, joka osasi kertoa kullanarvoisia vinkkeja ja jonka paikallistuntemus oli todella hyva nykyisena salvadorilaisena. Kaikkea on vaikea edes pukea sanoiksi, vai mita sanotte naisiksi pukeutuneista miehista, jotka ampuvat paallesi vesipyssyilla. Tai homopojista, joiden lanteet liikkuvat paremmin kuin minulla ikina. Tai mummosta, joka on keraamassa roskia mutta riehaantuu tanssimaan kanssamme ja joka sekoittaa meidat ja ymparilla olevat ihmiset yhdeksi tanssivaksi ryppaaksi ja jonka vähähampainen hymy ei jattanyt kylmaksi.

 Karnevaaliesiintyjat liikkuivat ympariinsa rekkojen kyydissa, joissa oli esiintymislava ja muu tekniikka seka tilaa katsojille. Paasimme yhteen naista rekoista ensimmaisena iltanamme ja esiintymassa oli paikallinen reggaebandi. Tata voi olla vaikea uskoa, mutta aamuyolla olin niin vasynyt, etta oikeasti pilkin siella rekan kyydissa istuessa ja meinasin nukahtaa istualteen. Aika mielenkiintoista ottaen huomioon melutaso ja paikka missa olin. Toki kavimme katsomassa paljon myos muita esiintyjia ja arvaatteko kuka oli yksi esiintyja. Psy eli opa gangnam style. Enpa olisi uskonut, etta kyseisen renkutuksen kuulen livena. Lisaksi muita mainitsemisen arvoisia oli Bob Sinclair ja Claudia Leitte jos nyt oikein muistan tuon jalkimmaisen.

Minun karnevaalini kohokohta ei kuitenkaan ollut tunkkaiset ihmismassojen kansoittamat esiintyjat vaan ilta Santo Antonion kaupunginosassa, josta koko karnevaali on alkanut. Perinteisempiin asuihin pukeutuneet tanssijat esiintyivat ja osallistuin kulkueeseen, jossa tanssimme koko matkan keskustaan pain. Heittelimme myos paperisilppua ja serpentiinia nostamaan tunnelmaa. Tunnelma paikan paalla oli todella iloinen ja yhteenkuuluva. Saimme t-paidat kun osallistuimme tapahtumaan ja Suomessa ajattelin sitten kayttaa sita treenipaitana, jollaista ei ole kellaan muulla.

Kavimme myos pari kertaa rannalla seka hiukan ostoksilla. Kasittamatonta kylla, ostoskeskukset olivat karnevaalien ajan kiinni. Kokkasimme jonkun verran asunnossa ja sitten menossa tuli syotya kaikkea pienta kuten hodareita. Karnevaali oli todella intensiivinen kokemus, once in a lifetime. Olen iloinen, etta lahdin, mutta Capim Grosso tuntuu ihanan rauhalliselle ja hiljaiselle kaiken sen hektisyyden jalkeen. Loppuun viela yksi karnevaalilaulu, toivottavasto tarttuu teidankin paahanne yhta lahtemattomasti ;)