Niin se vaan aika rientaa, jaljella on enaa kolmisen viikkoa ennen kuin koti-Suomi kutsuu taas. Koitan nauttia joka hetkesta, mutta kylla ajatus kodista ja kaikkien rakkaiden nakemisesta nostaa hymyn huulille. Taalla on kylla irtautunut aika hyvin kaikista tavallisista arkikuvioista. Minun arkeani taalla on kerata maahan pudonneita avokadoja (mangokausi on ohi ja kasilla on avokadokausi :D) ja saikahtaa kun ne tomahtavat katolle tai muualle. Talon kissa Honey Baby on taas raskaana (edellisen kerran loppuvuodesta) ja raskaudestaan huolimatta han hyppii ikkunan raosta yolla sisalle huoneeseen ja tulee jalkopaahan ja puree varpaasta moskiittoverkon lapi.
Sita huomaa miten taalla tekee niin erilaisia asioita kuin Suomessa, esimerkiksi ei ollenkaan tule katsottua televisiota kun sita ei ole. Eilen sahkot olivat poissa todella pitkaan ja miten iloinen sita olikaan kun ne alkoivat toimia. Valilla on myos ollut ilman vetta ja taalla kuumuudessa se ei ole kivaa. Siisteys taalla on erityisen tarkeaa, koska muurahaiset sun muut etelan otokat tulevat hyvin nopeasti jos jotain jattaa hetkeksi siivoamatta. Esimerkiksi tanaan aamupalapoydassa istuessa muurahaisarmeija oli hetkessa kantamassa murusta parempaan talteen poydalta.
Arki taalla toistuu aika samanlaisena, kotitoita ja englannin tunteja ja portugalin tunteja seka yhteisoprojekteja. Viikonloppuisin sitten erilaisia tapahtumia tai vierailuja eri paikkoihin tai paikalliset kutsuvat luokseen tai sitten vaan rentoilua taalla. Tarkeaa on kylla valilla lahtea taalta vapaaehtoistalosta ettei seinat kaadu paalle. Tahan astisia reissuja ovat olleet esimerkiksi lahikaupunki Jacobina, vesipuisto ja vesiputoukset. Paikallisten mielesta kalliota voi ihan hyvin kiiveta varvassandaaleilla, kiitin onneani, etta kuitenkin pakkasin lenkkarit mukaan.
Parasta Brasiliassa ja Capim Grossossa ovat olleet paikalliset. Suurin osa on todella ystavallisia ja sydamellisia. Porukkaa tulee ja menee koko ajan talolla. Englannin tuntien suhteen tulee suorastaan liikuttunut olo kun onnistuu opettamaan opiskelijoille jotain ja nakee miten heilla niin sanotusti lamppu syttyy. Eilen oli aika suloista kun kaikki lauloimme yhdessa. Taaltakin on loytynyt rockhenkisia ihmisia ja eri bandeista jne saa aikaan hyvan keskustelun. Usein jollakin on mukana kitara.
Tassa oli mita talla kertaa tuli mieleen, Capim Grosso hiljenee taas vahaksi aikaa.
Muurahaiset on kyllä kovia löytämään tiensä sinne murusen luokse! Muistan kyllä Grenadallakin ollessa, että tuntui pikemminkin niin päin olevan, että muurahaiset omisti talon ja me vain vierailtiin siellä. :)) Sähkökatkoksistakin muistan sen, että aina jännättiin et kui pitkään ne kesti. Et missä vaiheessa alettiin syömään jäätelöä pakkasesta :))
VastaaPoista