Karnevaaleja Salvadorissa

Vietin kuusi paivaa Salvadorin karnevaaleilla. Meilla oli vuokrattuna asunto aivan keskustassa Campo Grandella. En ole elaessani nahnyt noin paljon ihmisia, satoja tuhansia kaduilla ja se vaentungos oli sanoinkuvaamaton. Taytyi oikein keskittya, etta ei eksynyt porukasta ja jatkuvasti oli joku miespuolinen koskettamassa, yrittamassa ottaa kadesta kiinni tai huutelemassa jotain. Karnevaalikavijoista huomattava osa oli mustia, joten tallainen valkoinen grinca on yksi kaveleva huutomerkki. Meilla oli ilo ja onni asua ja liikkua Fabion kanssa, joka osasi kertoa kullanarvoisia vinkkeja ja jonka paikallistuntemus oli todella hyva nykyisena salvadorilaisena. Kaikkea on vaikea edes pukea sanoiksi, vai mita sanotte naisiksi pukeutuneista miehista, jotka ampuvat paallesi vesipyssyilla. Tai homopojista, joiden lanteet liikkuvat paremmin kuin minulla ikina. Tai mummosta, joka on keraamassa roskia mutta riehaantuu tanssimaan kanssamme ja joka sekoittaa meidat ja ymparilla olevat ihmiset yhdeksi tanssivaksi ryppaaksi ja jonka vähähampainen hymy ei jattanyt kylmaksi.

 Karnevaaliesiintyjat liikkuivat ympariinsa rekkojen kyydissa, joissa oli esiintymislava ja muu tekniikka seka tilaa katsojille. Paasimme yhteen naista rekoista ensimmaisena iltanamme ja esiintymassa oli paikallinen reggaebandi. Tata voi olla vaikea uskoa, mutta aamuyolla olin niin vasynyt, etta oikeasti pilkin siella rekan kyydissa istuessa ja meinasin nukahtaa istualteen. Aika mielenkiintoista ottaen huomioon melutaso ja paikka missa olin. Toki kavimme katsomassa paljon myos muita esiintyjia ja arvaatteko kuka oli yksi esiintyja. Psy eli opa gangnam style. Enpa olisi uskonut, etta kyseisen renkutuksen kuulen livena. Lisaksi muita mainitsemisen arvoisia oli Bob Sinclair ja Claudia Leitte jos nyt oikein muistan tuon jalkimmaisen.

Minun karnevaalini kohokohta ei kuitenkaan ollut tunkkaiset ihmismassojen kansoittamat esiintyjat vaan ilta Santo Antonion kaupunginosassa, josta koko karnevaali on alkanut. Perinteisempiin asuihin pukeutuneet tanssijat esiintyivat ja osallistuin kulkueeseen, jossa tanssimme koko matkan keskustaan pain. Heittelimme myos paperisilppua ja serpentiinia nostamaan tunnelmaa. Tunnelma paikan paalla oli todella iloinen ja yhteenkuuluva. Saimme t-paidat kun osallistuimme tapahtumaan ja Suomessa ajattelin sitten kayttaa sita treenipaitana, jollaista ei ole kellaan muulla.

Kavimme myos pari kertaa rannalla seka hiukan ostoksilla. Kasittamatonta kylla, ostoskeskukset olivat karnevaalien ajan kiinni. Kokkasimme jonkun verran asunnossa ja sitten menossa tuli syotya kaikkea pienta kuten hodareita. Karnevaali oli todella intensiivinen kokemus, once in a lifetime. Olen iloinen, etta lahdin, mutta Capim Grosso tuntuu ihanan rauhalliselle ja hiljaiselle kaiken sen hektisyyden jalkeen. Loppuun viela yksi karnevaalilaulu, toivottavasto tarttuu teidankin paahanne yhta lahtemattomasti ;)