Kulttuurieroja

Ajattelin omistaa taman blogikirjoituksen kulttuurieroille, joita olen huomannut Brasiliassa ollessani. Ensimmaisena tulee mieleen erilainen aikakasitys. Vaikka joku asia olisi sovittu tiettyyn aikaan niin se alkaa ehka puoli tuntia tai tunnin siita kuin oli sovittu. Erityisen ikavaa tama on englannin tuntien yhteydessa, koska se tietaa aina vahemman aikaa opetukselle. Ja on aika turhauttavaa suunniteltuasi tunnit ja sen aikataulun odotella milloin porukka tulee. Mutta ehka tassa kehitysta tapahtuu, ainakin viime tunneilla koitimme korostaa ajoissa olemisen merkitysta. En oikeastaan muista yhtaan tapahtumaa tai vastaavaa, joka olisi alkanut siihen aikaan kun on sovittu. Bussit sentaan lahtevat ajoissa. Ilmeisesti myos lentokoneet, mutta sita en tieda ehtiiko yksikaan brasilialainen niihin.

Toinen kulttuuriero Suomeen on äänenvoimakkuus. Olisittepa kuulemassa millainen melutaso valilla on vapaaehtoistalon keittiossa kun paikalliset keskustelevat. Aihe ei tarvitse edes olla kovn paljon tunteita herattava niin kylla kuuluu ja vahvasti. Auta armias kun aihe on tunteita herattava niin silloin voimakkuuskin nousee viela aika monta desibelia. Hyvaksi onneksi paikalliset paattavat useimmiten tulla vierailemaan juuri kun itse haluaisi nukkua.

Oleellinen kulttuuriero on tietysti myos ruoka. Maanantaina saimme iloksemme lehman vatsalaukku-keuhkokastiketta. Kylla mina sita lihaa maistoin, mutta maistamiseksi se sitten jäi. Muut meille opetetut ruoat ovat olleet tosi hyviä kuten kalaa tomaattikastikkeessa ja kanaa ja erilaisia papu- ja kasvisruokia, mutta tällä kertaa ei oikein sattunut kohdalleen. Olemme myos kehittyneet kokkauksessa taalla, aluksi kaikki tuntui maistuvan samalta, mutta nyt on keksinyt vahan luovempia ratkaisuja. Perunoita kaytetaan taalla muiden kasvisten tapaan, harvemmin niita tarjotaan lisakkeena kuten riisia tai pastaa. Sokeria paikalliset kayttavat todella paljon, esimerkiksi mehu on todella makeaa ja kahviin ja teehen sokeria laitetaan valtavasti.

Syntymapaivat ovat melkoisia spektaakkeleita. Muutamat syntymapaivat taalla olen nahnyt ja laulua ja kakkua ja onnitteluita riitti ylenpalttisesti. Erilaisten tapahtumien vuoksi nahdaan myos paljon vaivaa, vai mita sanotte tapahtumasta nimelta Sarau, jossa oli ilmapallojen sisaan laitettu värikästä paperisilppua ja ne pallot oli sitten kiva poksauttaa ja paperisilppu tippui mukavasti kaikkien päälle. Sarau oli eräänlainen varjokarnevaali, jossa irvailtiin Salvadorin karnevaaleille erilaisten draamaesitysten avulla. Taytyy ihailla paikallisten heittaytymisen taitoa. Esitykset olivat tosi hienoa ja uskottavia kun karnevaalin oli jo itse nahnyt. Respektia myos paikalliselle jätkille. Kuinka moni suomalainen teinipoika vapaaehtoisesti esittaisi homoa yleisölle edes vitsinä?

Tässäpä mita nyt heti tuli mieleen. Tänään olen muuten käynyt suihkussa sankkojen kanssa, kun vesi loppui. Loppui juuri silloin kun olisin alkanut huuhtelemaan. Eipa siina sitten muuta kuin hakemaan hanasta, josta vetta tuli vetta sankkoon. Kavin myos kitkemassa Casa do Menorin kasvimaata. Tuli oikein lapsuus ja mummola mieleen, terveisia vaan äitille ja iskälle. Matka nimelta Brasilia jatkuu vielä noin viisi viikkoa ja pääsiäisenä sitten koti-Suomeen :)