Elamaa vapaaehtoistalossa

Toista viikkoa nyt vapaaehtoistalon asukkaana. Seuraamme on liittyneet Andy Usasta ja Hester Saksasta. Paiva alkaa heraamalla seitseman aikoihin ja useimmiten tekemalla jotain kotitoita. Naita arkiaskareita ovat maidon ja leivan hakeminen korttelin paasta leipomosta seka niin sanotusta maitokaupasta, paikallinen seta kaataa maidon kannuun seka aamupalan kokkaaminen, mangojen/avokadojen keraaminen maasta, lehtien lakaiseminen ja roskisten tyhjennys, vessan siivous. Paivan kuluessa taytyy myos tiskata usempaan kertaan, siivota keittiota, omaa huonetta (tai siis jaettua), mahdollisesti kayda kaupasta jotain jne. Eilen kavimme myos paikallisella torilla/marketissa ostoksilla. Mukaan lahti mita erilaisempia hedelmia ja kasviksia kuten sipuleita, tomaatteja, passion-hedelmia, porkkanoita, punajuuria jne.

Olemme opetelleet myos paikallisten ruokien kokkausta ja riisi brasilialaisitain ja erilaiset mehut alkavat jo sujua. Muun muassa mangomehua, punajuuri-passionhedelma, papaija-banaanimehut ovat tulleet tutuiksi. Ruokalistala on hyvin pitkalti riisia ja papuja, valilla myos pastaa, soijaa ja erilaisia kasvisruokia. Olen kylla valila syonyt karkkiakin ihan mielen piristykseksi.

Tama ja edellinen viikko ovat orientaatiota tulevaan, varsinaiset tunnit alkavat maanantaina ja tanaan vahan jo aloimme tunteja suunnitella. Koska me suomalaiset olemme vain maaliskuun loppuun taalla niin olemme pidempiaikaisten vapaaehtoisten niin sanottuja apuopettajia. Lisaksi on tarkoitus tehda erilaisia muita projekteja missa voi olla avuksi.

Meilla on kullakin omat vastuualueet ja arki on myos hyvin aikataulutettua ainakin kotitoiden osalta. Mutta sen taalla on kylla jo huomannut, etta suunnitelmat muuttuvat lennossa. Ja vaikka joku aika olisi sovittu, alkaa toiminta hyvin todennakoisesti suomalaisittain myohassa. Toisaalta tama on todella hienoa, ei koskaan tieda mita paiva tuo tullessaan vaikka jonkinlainen suunitelma olisikin.

Tahan mennessa olen kaynyt katsomassa capoeiraa, joka on paikallinen itsepuolustus/tanssi. Taru ja Jonna osallistuivatkin ja tykkasivat kovasti. Itse tyydyin ainakin talta eraa katselemaanjo naiden yha vaivaavien jalkojen takia. Taalla oli myos musiikkitapahtuma, jossa paikalliset bandit soittivat covereina noin puoli vuotta pinnala olleen bandin biiseja. Itse kaikki bandin jasenet kuolivat lento-onnetomuudessa. En nyt muista yhtaan mika sen bandin nimi on, mutta tarkistan ja laitan tanne myohemmin.(Tarkistin nimen ja se on Mamonas Asassinas.) Sunnuntaina kavimme myos lahikylassa sambatapahtumassa katsomassa. Papat ja muutkin pistivat siella jalalla koreasti. On aika hauskoja kuvia kun vain jossain vaiheessa saan aikaiseksi johonkin laittaa.

Ansku tuntu olevan monelle paikalliselle vaikea lausua. Portugalin tunnit jatkuvat. Kylla huomaa, etta on vaikeampa oppia kokonaan vierasta kielta kuin pienena. Paikalliset ovat todella mukavia ja sydamellisia, tuossa ystavallisyydessa voisivat suomalaiset ottaa enemman oppia. Mua myos luultiin yhden brasilialaisen pojan siskoksi leipakaupassa. Aika yllattavaa ollakseni nain blondi ja nain heikolla portugalilla :)

Mikali joku miettii vaihtoon lahtoa niin mina ainakin haluan omalta osaltani kannustaa. Jo tallaisen muutaman viikon perusteella voin kertoa, etta tassa oppii kamalasti ja avartuu seka huomaa sen, miten asiat voi tehda monella tavalla!