Matkani alkoi Mikkelista Kouvolan kautta Helsinki-Vantaalle, josta lento lahti aamuyolla. Viitisen tuntia lentoa ja paiva Lissabonissa. Lento Lissabonista Salvadoriin olikin sitten melkoisen pitka, lahes kymmenen tuntia. Lahtotunnelmat olivat aika haikeat, mutta nyt pikkuhiljaa toista paivaa taalla viettaessa alkaa pikkuhiljaa jo vahan tottua tahan.
Fiilis on edelleen aika epatodellinen. Kaytiin eilen kahden muun matkalaisen eli Jonnan ja Tarun kanssa hieman kiertaa kauppoja ja ottamassa aurinkoa ja hyppimassa meressa. Uimaan ei oikein paassyt, kun aallot olivat niin suuret. Ihmettelen, etta mina, joka palan jo Suomen alkukesassakin en ole viela palanut taalla. Kannatti ilmeisesti syoda aurinkopillereita ja kayttaa superkerroinaurinkorasvaa. Asutaan taalla hostellissa aluksi ja varmaan noin viikon kuluessa suunnataan kohti varsinaista maaranpaata eli Capim Grossoa. Poiketaan ehka matkalla jossain ja mahdollisesti kaydaan saariretkella.
Taalla saa kylla unohtaa suorittamisen ja tarkat suunnitelmat. Lasna on enemman tama hetki ja mita sita tanaan tekisi. Toki tama alkutaival on aika lailla lomailua ja varsinainen harjoittelu alkaa myohemmin, mutta elamanmenoa taalla leimaa hetkessa elaminen. Brasilialaiset vaikuttavat ystavallisilta, joskin kielta ei viela paljon osaa. Jokusen fraasin on jo oppinut, mutta ehka sita kolmen kuukauden paasta jo osaisi vahan paremmin.
Toinen asia, jonka huomasin on kirkkaat varit. Jopa taman hostellin seinat ovat kirkkaanvariset. Ehka ne myos kuvastavat elamanmenoa taalla, iloa elamassa. Kohta pitaisi taas lahtea rannalle ja hiukan kiertaa kauppoja :)
Lammolla (kirjaimellisesti) ajattelen rakkaita taalla.
en tiiä miten pystyn täällä pimeydessä lukee näitä teidän kaikkien vaihtoblogei.. ;)
VastaaPoista