Palamista ja ensimmainen kulttuurishokki

Pitikin menna sanomaan, etta en pala. Nyt olen lahjakkaasti palanut seka jaloista etta selasta. Etenkin tuo jalkojen palaminen oli aika inhaa kun jalat turposivat ja jouduin pitamaan lenkkareita rannalla kun varvassandaalit olisivat hanganneet liikaa. Nyt kuitenkin ovat pikkuhiljaa paranemassa. Yksi esimerkki brasilialaisten ystavallisyydesta oli kun Rafael São Paulosta, hostelliasukas hankin, kiirehti hakemaan mulle jotain super after sun - rasvaa kun naki jalkani ja antoi koko purkin kayttooni kun ei kuulemma sita itse enaa tarvitse.

Eilen kaytiin tosi hienossa matkakohteessa, jossa oli paljon ravintoloita ja tosi hienot rannat, tosin itsehan istuin suurimman osan aikaa lenkkarit jalassa. Samalla tuli matkustettua paikallisbussissa, joiden kyytiin nousi valilla kaupustelijoita. Olisi saanut ostaa suklaata tai sipseja tai cd-levyn.Tuntui tosi surulliselle, etta joidenkin ihmisten elanto on kiinni juurikin siita ostaako joku niita sipsipusseja. Toisella kaupustelijoista oli myos pieni lapsi mukanaan, varmaan sympatiaa herattamassa. Niin surullista. Valilla hairitsee tosi paljon, etta ei paljon viela puhu kielta kun ymmartaa, etta meista valkonaamoista puhutaan jotain, mutta yhtaan ei ymmarra, etta mita. Samoin tuli matkustettua taksilla ja hienoa oli huomata, etta viestin saa perille jo muutamalla oikealla sanalla.

Illalla iski ensimmaista kertaa kulttuurishokki, turhautti tuo jatkuva palaminen ja iski ikava rakkaita. Taalla tulee jatkuvasti uusia tilanteita ja asioita vastaan jo yhdenkin paivan aikana ja varmasti kaikkea ei edes ehdi kasittelemaan niin sitten joku pieni asia saattaa laukaista tollaisen hetkellisen paniikin. Olemme toistaiseksi valttaneet ryostetyksi tulemisen, ehka johtuen siita, etta meita kuitenkin on kolme. Ei pida kuitenkaan tuudittautua turvallisuudentunteeseen, tama on kuitenkin miljoonakaupunki ja asunnottomia nakee kadulla.

Ollaan Salvadorissa tassa hostellissa torstaihin asti ja suunnataan sitten viikonlopuksi johonkin muualle. Alkuviikosta sitten mennaan Capim Grossoon, jossa luvassa on orientaatiota koko paikkaan, lisaa portugalin opiskelua ja tutustumista kaupunkiin ja vapaaehtoisprojekteihin. Lomailu on kivaa, mutta toisaalta odotan myos niin sanottua arkea ja harjoittelun alkua.